Me ei olla kilttejä enää
1.—24.10.2008

Kiltteys on yliarvostettua. Kiltteydessä ei ole särmää eikä mielenkiintoa. Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat mihin vaan. Liika kiltteys rasittaa ihmistä, koska se johtaa väkisinkin toisten mielistelyyn ja itsensä kadottamiseen. Miksi meitä kasvatetaan kestämään kaikki alistaminen yhteiskunnan taholta, miksi kukaan ei kapinoi? Bensan hinta nousee, mutta kukaan ei lopeta autolla ajamista edes protestin vuoksi. Kaikki kallistuu, mutta kulutus sen kuin kasvaa. Ihmisestä tulee helposti marionetti, jota ohjaillaan elämän suuressa teatterissa ylhäältä päin, kaikkeen alistutaan eikä itse olla valmiita tekemään mitään asioiden parantamiseksi. Jo koulussa aletaan tasapäistämään ihmisiä, runnomaan muottiin ja virka-aikatauluun — jotkut yleiset normit täyttäväksi ihmiseksi. Kiltteydestä luopuminen ei tarkoita pahaksi tulemista, vaan tervettä itsekunnioitusta.

Me ei olla kilttejä enää! huutaa sen puolesta, että ihmisellä olisi oma järki, uskallus, paikka maailmassa omana itsenään. Kiltteyden kyseenalaistaminen on mielenkiintoista; se näkyy monella elämänalueella ja eri tavoin. Se voi liittyä työelämään, kotiin, seksuaalisuuteen, omiin päätöksiin, identiteettiin...

Ryhmä taiteilijoita on nyt ottanut ohjat käsiinsä ja ryhtynyt työstämään aihetta kukin omasta näkökulmastaan. Näyttelyn taiteilijat ovat päätyneet yhteen eri tahoilta — opiskelujen, näyttelyiden ja tuttavuuksien kautta. Ryhmä ei ole aiemmin esiintynyt tässä kokoonpanossa, mutta erilaisin variaatioin kyllä. Aiheen valinta on lähtöisin jokaisen halusta löytää oma polkunsa, kangistumatta kaavoihin ja byrokratian rattaisiin.